Waldegeist

Viime perjantaina päätin lähteä vaellusretkelle Setsemiseen, Pirkanmaalle. Asun nimittäin siinä lähellä. Koska kukaan ystävistäni ei ollut vapaana, pakkasin varusteeni ja lähdin reissulle yksin. Merkkasin, minne olin menossa varakartalle ja jätin sen muistilapun kanssa kämppäkavereilleni, jos vaikka en palaisi sunnuntaihin mennessä, kuten olin suunnitellut. Kun olin päässyt metsään, vaelsin muutaman kilometrin, kunnes törmäsin mukavaan leiriytymispaikkaan, joka oli siivottu aiemmin kaudella. Aurinko oli laskusuunnassa, joten päätin pystyttää leirin ja kerätä polttopuuta. Aliarvioin puun kuivuuden sinä iltana ja poltin loppuun kaikki tulitikkuni pian pimeän jälkeen.
Etsin lähimetsästä, jonne tuleni kajo vielä loisti, mutta kajo ei vain riittänyt, joten minu oli pakko suunnistaa syvemmälle. Menin takaisin teltalle ja tyhjensin rinkkani, etsien taskulammppuani, mutta en vain löytänyt sitä mistään. Ainoa vaihtoehtoni oli valmistaa erittäin lyhyen keston soihtu ensiapulaukkuni ja viinan avulla, jonka olin ottanut mukaan lämmikkeeksi. Se, mitä soihtu teki, oli se, että se paloi niin kirkkaasti, että silmäni eivät tottuneet pimeään. Kun astelin metsän läpi tien vieressä, nuotion liekki hämärtyi takanani. Kun soihtu sammui ja silmäni tottuivat pimeään, näin jotakin kuuden metrin päässä minusta ja se läheni minua polkua pitkin.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin tälläistä näin myöhään näissä metsissä. Karhut, sudet ja mäyrät olivat kaikki tunnettuja tällä alueella, mutta ne yleensä pitävät etäisyyttä ihmisestä. Se oli savumainen varjo harmaata ja liikkui liukkaasti polkua pitkin. Päästin terävän vislauksen ja läimäytin käteni yhteen tehdäksen olemukseni tunnetuksi. Hopeisten kuunsäteiden paistaessa puiden välistä, pystyin vain juuri ja juuri liikumaan nyt. Kun varjo tuli lähemmäksi, hämärtyi se varjoihin, eikä jättänyt mitään todisteita.

Vakuutin itselleni, että hahmo oli vain puiden varjojen silmilleni aiheuttanut illuusio. Keräsin pieniä puita, että voisin pitää tultani yllä tarpeeksi kauan, että voisin nukahtaa. Heräsin myöhemmin tuona yönä ja istuin kuuntelemassa noin tunnin verran. Olin varma, että olin kuullut jotain unissani. Varmana, että se oli vain mielikuvitustani, palasin nukkumaan.
Kun heräsin aamulla ja aukaisin telttani, näin leiripaikkani yltä päältä nuotioni tuhkassa. Ohut tuhka näytti aivan ensilumelta. Telttani ja nuotion välisessä tuhkassa näin tassunjälkiä lähellä kohtaa, jossa jalkani olivat olleet. Jäljet eivät kuitenkaan vieneet pois. En tiedä, mitä metsä yritti kertoa minulle tuona yönä, mutta en pelkää. Jos joku, niin minä kävelen noita polkuja pitkin suuremmalla itseluottamuksella tästä eteenpän, tietäen, että jokin metäsn suojelia törmäsi minuun ja antoi minulle suojaa illaksi. Nukun hyvin noissa metsissä tietäen, että olen nähnyt jonkin metsän suojelian ja se on nähnyt minut.