Mökkirentoutus

Päätin spontaanisti lähteä perjantaina mökille rentoutumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta vittumaisen työviikon jälkeen. Yritin saada kaveriani mukaan, mutta hän joutui menemään vielä perjantai iltana töihin. Lupautui kuitenkin onnekseni kuskaamaan minut ja kaksi koiraani mökille, koska en itse viitsinyt lähteä ajamaan enää muutaman oluen jälkeen ja valmiiksi hieman uupuneena. Joten soveimme, että hän heittää minut mökille ja liittyy seuraan vasta lauantai aamupäivällä.

Pakkasin hieman evästä ja paljon juomista mukaan ennen kuin ystäväni saapui. Tarkistin tavarat muutamaan kertaan, mutta silti jäi se kuuluisa tunne että jotakin unohtui.
Ei mennyt kauan kunnes ystävä saapui jo, ja lähdimme ajamaan kohti mökkiä joka sijaitsi muutaman kymmenen kilometrin päästä järven rannalla.

Pääsimme mökin pihaan, päästimme koirat tutkimaan ympäristöä ja juttelimme hetken aikaa ennen kuin kaverini joutui jo lähtemään että ehtisi illalla lammastelemaan töihin.
Koirat saivat heti vainun jostakin ja seurasivat jälkiä mökin ympäri. Ajattelin että saivat heti myllyn pystyyn villikissan tai supikoiran kanssa, koska niitä siellä pyörii melko usein.

Päätin lähteä hieman kiertämään lähimetsään rakkien kanssa kun vielä valoa riitti eikä satanut, vaikka taivas hieman synkältä näytti. Varmistin vielä kaikki paikat murtovarkaiden varalta ettei mitään ollut kadonnut tai paikkoja hajoitettu. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten lukitsin oven ja lähdin kävelemään pihatietä pois päin.
Jotenkin mökki näytti niin ontolta ja yksinäiseltä kun ei ollut edes autoa pihassa, koska luonnollisesti kaverini lähti sillä takaisin kaupunkiin. Se sai minut tuntemaan oloni myös melko orvoksi. Millä lähtisin pois mökiltä jos tulisi kova kiire yht'äkkiä pois? Minne minulle tulisi kiire sieltä -ajattelin, ja jatkoin kävelyä.

Hetken metsässä rämpimisen jälkeen alkoi tulla nälkä ja janokin pääsi yllättämään, joten päätin lähteä takaisin mökkiä kohti.
Päästyäni näköetäisyydelle mökistä havahduin hetkeksi joka kehittyi ikuisuudeksi. Mökin ovi oli auki, vaikka mielestäni lukitsin sen lähtiessäni. Tässä vaiheessa päässä alkoi pyörimään pelon sekaisia ajatuksia, mutta osa minusta joka huusi nälästä uskotteli minulle että olin unohtanut oven auki.
Ravistin ylimääräiset mielikuvituksen tuotteet päästäni ja kävelin mökkiin sisälle pienellä varauksella kuitenkin. Kuten odotin - kaikki oli kunnossa ja pääsin jatkamaan viikonlopun viettoani huurteisen oluen kanssa saunaa lämmittämään.

Yötä kohden tuuli alkoi yltymään joka antoi mukavan vilvoituksen saunasta lähdettyäni. Koirat olivat syöneet hyvin ja aivan uuvuksissa temmellyksistään, joten päätin laittaa heidät omaan häkkiinsä joka sijaitsi noin 10 metrin päästä mökistä. Tarkistin vielä että häkissä oli juomakelpoista vettä ja kummankin kopeissa oli kuivat sisustat.
Lähdin kävelemään mökkiä kohti, mutta heti kun koirat olivat häkissä ja häkin ovi kiinni sain todella epämukavan tunteen. Aivan kuin jokin olisi jatkuvasti tarkkaillut minua, mutta nyt kun suojelevaiset koirat olivat poissa pelistä, tämä tarkkailijan läsnäolo voimistui moninkertaiseksi. Kiristin tahtia mökkiä kohden heittäen miltei kokonaisen savukkeen pois päästäkseni äkkiä sisälle lämpimään ja pois piha-aukealta.
Istahdin tuvan pöydän äärelle kuuntelemaan musiikkia, kaataen itselleni lämmintä rommiteetä.
Tuvan lämmin tunnelma sai minut taas unohtamaan ylimääräiset hetkeksi, kunnes havahduin kovaan ääneen. Aivan kuin jotakin olisi heitetty peltiseinää päin voimalla. Pysähdyin kuuntelemaan kuinka tuuli humisi ulkona puiden latvoissa ja muistin kuinka olin jättänyt puuliiterin pressun sitomatta ja se hakkasi kulmaan sidottua metallipainoa nyt peltiseinää vasten. Vaikka olin hieman pöhnässä - en uskaltanu lähteä ulos sitomaan sitä, vaan päätin jäädä sisälle kuumottelemaan jatkuvaa paukahdusta. Jollakin sairaalla tavalla nautein siitä pienestä pelosta. Se sai oloni tuntumaan turvalliseksi sisällä ja sai minut vetäytymään takan viereen viltin alle nauttimaan hehkuvasta lämmöstä.

Jossakin vaiheessa yötä heräsin. Olin nukahtanut tuoliin väsyneenä ja rommin tuudittamana. Päätin kasata voimat ja nousta sänkyyn, tai voisin olla varma että selkä olisi paskana aamulla jos jäisin tuoliin nukkumaan. Oikealla puolellani oli ikkuna jonka edestä meni polku ja sen takana suora näkymä järvelle. Nousin ylös ja katsoin ikkunasta. Voisin vannoa, että sydämeni pysähtyä hetkeksi. Ikkunan takana seisoi tumma hahmo jonka kasvoja ei erottanut hyvin, mutta se tuijotti ikkunasta. Se tuijotti suoraan minua kohti. Karjaisin pelosta kun joka ikinen lihas kehossani heitti minut kompuroiden tuolin yli taakseppäin. Onnistuin kaatumaan ja tuoli kierähti ympäri peittäen selkänojallaan ikkunan sekunnin murto-osaksi. Se aika riitti, sillä hahmo oli kadonnut ikkunasta. Jatkoin silti matkaani huoneen perälle hamuillen laatikosta veistä.
Säntäsin pakokauhussa ympäri kämpän huomatakseni, että olin onneksi laskenut verhot kaikkialta paitsi takan vierestä, koska en halunnut aikaisemmin piilottaa näkymiä. Syöksyin sänkyyn ja turvauduin peiton turvaan kun ikkunat ja ovet olivat säpissä.

Unta en sinä yönä saanut ja mielikuvitukseni laukkasi. Kiinnitin jokaiseen pieneen ääneen huomioni ja olin valmis kaikkeen. Yhtä ääntä en vain kuullut. Peltiseinän pauketta vaikka tuuli vielä lujaa selvästi.
Muistin siinä yön pikkutunteina ylämökin entisen asukkaan ja miten hänet tapasin vuosia taaksepäin ensimmäisen kerran. Olin silloin myös istumassa takan ääressä ja hän tuli ikkunaan pelästyttäen minut, mutta silloin ikkunan takana olevalla hahmolla oli taskulamppu joka valaisi viskipullon.
Olin silloin melko vihainen öisestä häiriöstä, mutta nauteimme naapurisovussa viskit rannassa. Sen jälkeen aina silloin tällöin samaa viskiä rannassa ja yhdet halvat hofnarin sikarit.
Harmi että mies kuoli noin vuosi sitten. Ikkunan takana ollut hahmo muistutti häntä. Mutta hän oli kuollut kauan aikaa sitten. Nyt pelon, surun, pakokauhun ja vitutuksen sekainen aalto pyyhkäisi lävitseni taas.
Menetin ajantajuni tai nukahdin, mutta yö tuntui loputtomalta.

Seuraavana aamuna nousin vasta myöhään sängystä ja menin ensitöikseni päästämään koirat ulos häkistä. Soitin myös kaverilleni ja kyselin koska hän saapuisi. Käski laittaa kahvit jo tippumaan sillä oli jo melko lähellä.
Huokaisin helpotuksesta ja nautein savukkeen miettiessäni yöllistä tapahtumaa. Jokin käski minut menemään katsomaan ikkunan edustaa ja puuliiteriä. Enpä olisi halunnutkaan, että kaikki olisi ollut unta vain. Pressu oltiin sidottu kiinni takaisin ja ikkunan edessä oli sikarin tumppi.
Ystäväni kurvasi pihaan ja ihmetteli kalpeuttani. Vetosin krapulaan ja kyselin, että jos sittenkin menisimme takaisin kaupunkiin. Tarjoan illan virvoikkeet siellä. Ystävä suostui vaikka huomasin, että pienimuotoinen vitutus syntyi turhasta tavaroiden raahaamisesta.
En kertonut vasta kuin kotona kaupungissa lasillisen äärellä tapahtumista. Aluksi kaverini hieman epäili, että keksein kalatarinoita peittelemällä krapulaista pakoani mökiltä, mutta uskoi ja alkoi myös kuumottelemaan.