Ennenkuin

Ennenkuin lähdet lukemaan näitä kirjoituksia, luethan Perhedytyksen Pelkoon painamalla tätä linkkiä. Karmivia lukuhetkiä...

tiistai 6. marraskuuta 2012

"Etkö olekkin iloinen, ettet kääntänyt valoja päälle?"

Jenni ja Minna olivat yliopistossa kämppäkavereita, joilla oli hyvin erillaiset persoonat. Kun Jenni oli se sosiaaliperhonen, joka löytyi aina tapahtumista, Minna oli lukutoukka ja vakava ja hänet löysi usein kotona opiskelemassa.

Kun kokeet lähestyivät, Minna keskittyi mitä tarkimmin luokassa, ottaen täydellisiä muistiinpanoja, kun taas Jenni käytti suurimman osan luokassaoloajastaan flirttaillen nuorelle miehelle, johon hän olis iskenyt silmänsä. Jenni huomasi huonosti ajankulun luokassa, koska hän tiesi, että saisi Minnan hyvin kirjoitetut muistiinpanot ja päivityksen siitä, mitä luokassa puhuttiin.

Tärkeiden "viimeisen tunnin -tuntien" jälkeen Jenni yritti houkutella Minnaa liittymään isoihin pippaloihin, joihin hänen uusin löytönsä oli kutsunut heidät. Minna -tietysti- kieltäytyy kunniasta, että pääsisi kämpilleen opiskelemaan. Jenni lähti juhliin, uskoen, että hänellä olisi seuraavana aamuna aikaa rämpiä kysymykset ja Minnan muistiipanot läpi.

Sosiaalisena, muttei siltikään naurettavan laiminlyövänä henkilönä, Jenni lähtee juhlista järkevään aikaan hauskanpidon jälkeen. Hän uskoo, että vaikka oli myöhä, on hänellä yhä aikaa opiskella Minnan kanssa, jonka pitäisi olla ylhäällä vähän myöhempään, kuin yleensä. Joka tapauksessa, olisi tarpeeksi ajoissa katsella Minnan muistiinpanoja, vaikka Minna olisikin menossa nukkumaan.

Kun Jenni saapui kämpille kahden aikaan aamusta, olivat valot poissa ja asunto täysin pimeä, joten Jenni miettii uudelleen päätöstään Minnan muistiinpanoista. Hän ajatteli, että kunnollisilla yöunilla hän saisi Minnan kiinni aamulla. Jenni suunnisti suoraan sänkyyn ja vaihtoi pyjamat päälleen pimeässä ja laittaen kuulokkeet päähänsä, jotta hän ei häiritsisi Minnaa.

Aamulla, tuoreena yöunistaan, Jenni kurkisteli Minnan huonosti valaistua puolta. Hän kutsui pehmeästi Minnaa herättääkseen tämän, ainakin saadakseen tämän muistiinpanot. Jenni pukeutui nopeasti ja kun vastausta Minnan puolelta ei kuulunut, meni hän tämän huoneeseen.

Kun Minna -joka makasi vatsallaan- ei vastannut lempeään töytäisyyn, Jenni tarttui häneen rankemmalla kädellä vetäen hänen olkapäästään, jotta saisi tämän hereille. Ei vastausta. Jenni työnsi pari kertaa kovaa ja käänsi Minnan kyljelleen.

Sitten Jenni tuskin näki -koska aamuaurinko niukasti paistoi huoneeseen-  miksi Minna ei vastannut:

Hän oli kuollut.

Ja yltä päältä veressä... Kauhistunut ilme kasvoillaan!

Jenni alkaa panikoimaan ja pistää valot päälle vain paljastaakseen verisen sotkun kaikkialla Minnan puolella huoneesta. Verta peitoilla, verta kirjoilla jne... Kun Jenni vajoaa polvilleen maahan, hän nostaa päätään, ettei katsoisi Minnaa ja kaikkea sitä verta.

Katossa oli Minnan verellä kirjoitettu:

"Etkö olekkin iloinen, ettet kääntänyt valoja päälle?"